Jotain pientä olen saanut kuitenkin aikaan...
Jokin aika sitten esittelin Murun mummulle tulossa olevan lukunutun. Päätin, että nuttu on saatava äitienpäiväksi valmiiksi, joten viikonlopun aikana neuloin siihen hihat valmiiksi, pyöröneuleena. Ja nyt yritän neuloa koko nuttua kiertävää resorireunusta. Sen jälkeen olisi enää edessä hihojen paikoilleen ompelu, nappien etsintä ja niiden ompelu.
Aloitin, taas vaihteeksi niinpä niin, uuden pistelyn. Kovasti tuo mystiseltä näyttää, mutta kello siitä olisi tarkoitus syntyä!
Ristipistokelloista puheen ollen... Olen jo jonkun aikaa haaveillut pisteleväni Joan Elliottin suunnitteleman sinivalkoisen kellon, jonka ohje löytyi taka vuosina Quick & Easyn joululiitteestä. Ongelmana vain on ollut, että ohje on perin epäselvä, useampaa eri sinisen sävyä ja malli vain väreissä ilman symboleja. No viikonloppuna tämä tyttö kaivoi esiin kyseisen suunnittelijan sähköpostiosoitteen ja lähetti aiheeseen liittyen ystävällisen tiedustelun. Yllätyksekseni hän vastasi jo samana päivänä ja lupasi lähettää postitse ilmaiseksi minulle kyseisen ohjeen, kysyi vielä haluanko sen mustavalkoisena vai värillisenä. Kuvia aiheesta myöhemmin.
Neiti Koira ilmeisesti väsähti kovin Murun luona vietetyn viikonlopun aikana. Ainakin siltä tuo illalla kotiintulon jälkeen näytti! Neiti Koira on rodultaan Shih Tzu ja kovin on tietoinen itsestään ja kauneudestaan, jopa tällaisena helppohoitoisena lyhytkarvaversiona.
Ja ettei vain askartelumateriaalit loppuisi tältä naiselta kesken, sain Murun isältä "hieman" kuparilankaa. Määrä näyttää pieneltä, mutta metrejä on useampi.
